Järisee ja heijaa

Oli kyllä mielenkiintoista kokea elämäni ensimmäinen maanjäristys. Antaa päivälle kivasti potkua. Tarina menee näin: Kävin aamulla vessassa ja join puolilasia vettä. Kipitin laiskana takasin sänkyyn, kunnes tunsin omituista tärinää ja heijaamista. Meni hetki aivojen prosessoidessa tietoa, että mitä nyt tapahtuukaan. Astiat alko heliseen kaapissa ja kuulin, kun vesi läikkyi. Sitten tajusin, että sehän tärisee koko rakennus. Heti alko ajatukset rullaamaan, ''mihin pitää mennä'', ''onko tää vaan alkua'', ''millon tää loppuu'', ja ''paheneeko tää tästä''. Hienolla selviytymisvaistolla laitoinkin vaan sitten pään tyynyn alle ja odottelin. Vähän ajan kuluttua heijaaminen ja tärinä lakkas. Naapuritalon ikkunat vielä heilui.

Miltähän se tuntuu, jos ois kadulla kun se tapahtuu?!

It was really interesting to feel the first earthquake in my life. The story goes like this: I woke up, went to bathroom and drank a half glass of water. Then I went back to bed. Suddenly I felt shaking. The room was shaking. What on earth. I was surprised even though I knew it could possibly happen. I heard the cutlery jingling and the water that I left spilling. I started to think if it just was warning of upcoming, bigger shaking. Where should I stand to survive? When is it going to end? The thing that worried me most, was that it would get worse. With my great survival skills I just hid my head under my pillow and waited. Luckily it was over almost couple of minutes later after starting. We still could see the glass windows shaking in neighboring building.

I wonder how it feels when you are standing on the street without any support?!

Helppo muistaa tie takaisin hotellille, kun on paljon uniikkeja pikkupaikkoja.
It's easy to remember way back when the streets are full of unique small diners.